Lyhyt melontaretki Väliväylälle

Loppukesästä 2025 päätimme oman työryhmämme kanssa viettää pienimuotoisen tyhy -päivän. Mikäs se sopivampi teema kuin melominen! Päätimmekin suunnata Väliväylälle. Tässä Annin kirjoittama lyhyt tarina melontaretkestämme Väliväylän upeissa maisemissa.

Kannuskoskella (kuva) parkkeerasimme auton ja peräkärrin Väliväylän Etapin parkkipaikalle, jossa pakkasimme kajakkeihin tavaramme kuivapusseissa. Kannoimme kajakit parkkipaikalta kanoottilaiturille. Kantomatkaa oli n. 20m. Laskimme kajakit vesille klo 10:15 ja aloitimme matkanteon Ruokojärven poikki kohti Sorsansalmea. Toki matkalla pysähtelimme, jotta Teemu pääsi vastaamaan puhelimeen ja ottamaan kuvia. Ohitimme Orasaaren oikealta puolelta ja Pyöriäsaaren vasemmalta puolelta. Kuljimme kaunista jokireittiä kohti koskiosuutta, joista ensimmäisenä oli Niskakoski. Tässä kohtaa matkaa oli taitettu n. 5km

Lisätietoa Väliväylästä: Outdooractive ja Kannuskoski.fi

Niskakoski oli helppo pieni koski, joka laskettiin keskeltä päävirtaa myötäillen. Tämän jälkeen tulee reitin haastavin koski, Kyykoski (kuva), jota ei suositella ensikertalaisille. Kannattaa käydä rannan kautta tutustumassa koskeen ja ympäristöön ennen sen laskemista. Kun meloimme kohti Kyykoskea, näimme sillan ja sillan oikealla puolella rannassa polun. Tästä kohtaa pääsee rantautumaan ja myös kantamaan kajakit koskiosuuden ohi.

Kyykoskella on kota ja vessa, myös polttopuita. Joten tämä on oivallinen paikka evästauolle ja jaloittelulle. Suosittelen kävelemään vessoilta vielä polkua eteenpäin ja käydä pitkospuilla jaloittelemassa, ennen matkan jatkamista. Kyykosken voi siis ohittaa kantamalla, mutta kokeneet melojat voivat myös meloa sen. Koski kannattaa laskea keskilinjan vasemmalla puolella ja sillan alituksen jälkeen suunnata suippopäisen kiven oikealta puolelta varoen laakeaa pinnan anna vaanivaa kiveä. Koskesta tekee haastavan se, että näiden kivien välissä on vain 1,5m rako.

Niskakoski oli helppo pieni koski, joka laskettiin keskeltä päävirtaa myötäillen. Tämän jälkeen tulee reitin haastavin koski, Kyykoski (kuva), jota ei suositella ensikertalaisille. Kannattaa käydä rannan kautta tutustumassa koskeen ja ympäristöön ennen sen laskemista. Kun meloimme kohti Kyykoskea, näimme sillan ja sillan oikealla puolella rannassa polun. Tästä kohtaa pääsee rantautumaan ja myös kantamaan kajakit koskiosuuden ohi.

Kyykoskella on kota ja vessa, myös polttopuita. Joten tämä on oivallinen paikka evästauolle ja jaloittelulle. Suosittelen kävelemään vessoilta vielä polkua eteenpäin ja käydä pitkospuilla jaloittelemassa, ennen matkan jatkamista. Kyykosken voi siis ohittaa kantamalla, mutta kokeneet melojat voivat myös meloa sen. Koski kannattaa laskea keskilinjan vasemmalla puolella ja sillan alituksen jälkeen suunnata suippopäisen kiven oikealta puolelta varoen laakeaa pinnan anna vaanivaa kiveä. Koskesta tekee haastavan se, että näiden kivien välissä on vain 1,5m rako.

Kun Kyykoski on ohitettu, saa pienen hengähdyksen kaunista ympäristöä ihaillen, mutta seuraava koski odottaa jo mutkan takana. Sulunkoski (kuva) lasketaan oikealla olevan ison kiven oikealta puolelta ja siitä päävirtaa pitkin suoraan alas. Tämä koski ei vaadi isoja ohjausliikkeitä. Lähes heti tulee vielä neljäs koski, ennen rauhallista jokipätkää.

Myllykoskelta löytyy myös taukopaikka laavuineen, sekä vessoineen, jos ette malttaneet taukoa vielä Kyykoskella pitää. Myllykoski on varsin aloittelijaystävällinen pikkukoski, joka lasketaan keskiviivan vasemmalta puolelta suoraa reittiä alas.

Sitten melotaan rauhassa lintuja bongaillen ja kauniista jokiympäristöstä nauttien aina seuraavalle taukopaikalle asti, joka on, Taikinakosken laavu (kuva). Kannuskoskelta tänne on n. 9 km. Taikinakoski on hyvä paikka yöpymiseen. Täältä löytyy vessa ja polttopuita. Rantautumiseen ei ole laituria, mutta esimerkiksi sillan jälkeen vasemmalta voi nousta kivien päälle varovaisesti. Meidän matkamme jatkui vielä n. 3 km Immasenjärvelle, missä rantauduimme Annin mökille klo 14:20.

Miikan kanssa yövyimme mökillä ja Teemu lähti vielä illaksi töihin. Tästä syystä meidän piti liikkua kolmen auton taktiikalla. Joten meillä tuli melontamatkaa n. 12 km ja 4 h ensimmäiselle päivälle. Emme pitäneet pitkiä taukoja matkalla, mutta aikaa meni, kun kuvasimme reittiä ja tutkimme paikkoja myös jalkaisin. Saunan lämmetessä treenasimme Miikan kanssa vielä kaatumisia, pelastuksia, kajakintyhjennystä ja pyörähdyksiä.

Sitten melotaan rauhassa lintuja bongaillen ja kauniista jokiympäristöstä nauttien aina seuraavalle taukopaikalle asti, joka on, Taikinakosken laavu (kuva). Kannuskoskelta tänne on n. 9 km. Taikinakoski on hyvä paikka yöpymiseen. Täältä löytyy vessa ja polttopuita. Rantautumiseen ei ole laituria, mutta esimerkiksi sillan jälkeen vasemmalta voi nousta kivien päälle varovaisesti. Meidän matkamme jatkui vielä n. 3 km Immasenjärvelle, missä rantauduimme Annin mökille klo 14:20.

Miikan kanssa yövyimme mökillä ja Teemu lähti vielä illaksi töihin. Tästä syystä meidän piti liikkua kolmen auton taktiikalla. Joten meillä tuli melontamatkaa n. 12 km ja 4 h ensimmäiselle päivälle. Emme pitäneet pitkiä taukoja matkalla, mutta aikaa meni, kun kuvasimme reittiä ja tutkimme paikkoja myös jalkaisin. Saunan lämmetessä treenasimme Miikan kanssa vielä kaatumisia, pelastuksia, kajakintyhjennystä ja pyörähdyksiä.

Starttasimme hyvän aamiaisen ja aamu-uinnin jälkeen Immasenjärveltä klo 10:15. Ohitimme Raatosaaren oikealta puolelta ja suuntasimme kohti kalliota. Kaarroimme oikealle kallion taakse, mutta halutessaan voisi käydä ihailemassa Ruunakosken yläpäätä ja kaartaa Röngänsaaren takaa takaisin reitille, eli kohti Pajukoskea/Tirvankoskea. Ensimmäinen koskenlasku (Pajukoski, kuva) suoritetaan sillan oikeanpuoleisesta aukosta keskilinjaa rauhallisesti laskien ja tarkkaillen reunoissa olevia kiviä. Tämän jälkeen lasketaan viistosti oikealle, edelleen varoen laakeita kiviä, kunnes tulemme seuraavan kosken yläpäähän.

Seuraava koski lasketaan oikealta, kahden ison kiven välistä etuvasemmalle, kohti vastarantaa. Tämän jälkeen jatketaan oikealle etuviistoon varoen laakeita pohjakiviä. Edessä näkyykin jo maantiesilta, jonka vasemmalla puolella on kanoottilaituri. Halutessaan voi käydä sillan toisella puolella ihailemassa patoa, mutta kovin lähelle sitä ei kannata mennä. Immasenjärveltä tähän pisteeseen on matkaa taitettu n. 2,5km.

Kanoottilaituri on hyvin kiikkerä, joten varovaisuutta, jos ei halua kastua. Laiturilta jatketaan kajakkeja kantaen vasemmalle asfalttitietä pitkin (n. 500 m), kunnes vasemmalle puolelle avautuu hiakkaparkki. Parkkipaikan vasemmassa reunassa menee polku seuraavalle kanoottilaiturille, mikä on myös hyvin kiikkerä.

Ennen matkan jatkamista on hyvä jaloitella ja ihailla entisen opettajien kesähuvilan sillan ympäristöä (kuva). Ja matka jatkuu. Saapuessa Tirvanjärvelle kannattaa ihailla patoa toiselta puolelta ja sitten aloittaa järviosuus. Pysähdyimme evästauolle Röllänrannan taukopaikalle, missä on oikein hyvä laituri, laavu ja huussi. Tähän ei ollut kanoottilaiturilta, kuin n. 1 km matka, mutta tämä toimii hyvin 2pv melontaretken starttipaikkana.

Kanoottilaituri on hyvin kiikkerä, joten varovaisuutta, jos ei halua kastua. Laiturilta jatketaan kajakkeja kantaen vasemmalle asfalttitietä pitkin (n. 500 m), kunnes vasemmalle puolelle avautuu hiakkaparkki. Parkkipaikan vasemmassa reunassa menee polku seuraavalle kanoottilaiturille, mikä on myös hyvin kiikkerä.

Ennen matkan jatkamista on hyvä jaloitella ja ihailla entisen opettajien kesähuvilan sillan ympäristöä (kuva). Ja matka jatkuu. Saapuessa Tirvanjärvelle kannattaa ihailla patoa toiselta puolelta ja sitten aloittaa järviosuus. Pysähdyimme evästauolle Röllänrannan taukopaikalle, missä on oikein hyvä laituri, laavu ja huussi. Tähän ei ollut kanoottilaiturilta, kuin n. 1 km matka, mutta tämä toimii hyvin 2pv melontaretken starttipaikkana.

Ohitimme Pienisaaren oikealta ja Suurisaaren vasemmalta, jonka jälkeen suuntasimme vasemmalle yläviistoon, josta alkaa pitkä jokiosuus. Meloimme rauhallista tahtia kivoja mökkejä ihaillen ja iloisia mökkiläisiä tervehtien. Hetken päästä kuulimmekin musiikkia, koska Tirvan lavalla oli tiistaiaamupäivän tassit.

Kun olimme ohittaneet Mustasaaren vasemmalta puolelta, alkoi kova vastatuuli väsyttämään ja melakin tuntui raskaalta. Onneksi Mankin tupa näkyi jo kartalla, joten spurtti sitä kohden. Mankin tuvalta löytyy taas kiikkerä kanoottilaituri, huussi ja taukotupa. Tämä on oivallinen yöpymispaikka 2pv melontareissussa. Immasenjärveltä tänne on melottu 11km, joten Röllänrannasta matkaa tuvalle oli n. 7,5km.

Tauon jälkeen matka jatkui jokea pitkin, valitettavasti edelleen voimakkaaseen vastatuuleen. Matkalla nähtiin joutsenia, harmaahaikara ja lehmiä (kuva), jotka tulivat meitä aivan joenvarteen ihmettelemään. Kepsunvirrasta kun saimme taisteltua itsemme Kepsunjärvelle, suuntasimme pienelle hengähdystauolle Jaakonniemeen. Tässä on sijainnut yksi väliväylän taukopaikoista, mutta paikka näyttää melko hyljätyltä nykyisin. Tässä oli kuitenkin hyvä ottaa vähän happea ennen seuraavaa järviosuutta. Matkaa oli taitettu nyt Immasenjärveltä n. 14 km ja Röllänrannasta n.10,5 km.

Kun pujahdimme Jaakonsalmesta Tarhajärven puolelle, jatkoimme matkaa oikeaa puolta pitkin kohti Mietunvirtaa. Tässä sai taas pienen hengähdyksen, ennen kuin eteemme avautui Rapojärvi. Kajakkien keulat suunnattiin vasemmalle ja jouduimme alkumatkan menemään ikävässä sivutuulessa, mutta Haavistonselän saimme nauttia kauan kaivatusta myötätuulesta ja laskettelimme Salmenkärjen ohi Haukkajärvelle.

Tauon jälkeen matka jatkui jokea pitkin, valitettavasti edelleen voimakkaaseen vastatuuleen. Matkalla nähtiin joutsenia, harmaahaikara ja lehmiä (kuva), jotka tulivat meitä aivan joenvarteen ihmettelemään. Kepsunvirrasta kun saimme taisteltua itsemme Kepsunjärvelle, suuntasimme pienelle hengähdystauolle Jaakonniemeen. Tässä on sijainnut yksi väliväylän taukopaikoista, mutta paikka näyttää melko hyljätyltä nykyisin. Tässä oli kuitenkin hyvä ottaa vähän happea ennen seuraavaa järviosuutta. Matkaa oli taitettu nyt Immasenjärveltä n. 14 km ja Röllänrannasta n.10,5 km.

Kun pujahdimme Jaakonsalmesta Tarhajärven puolelle, jatkoimme matkaa oikeaa puolta pitkin kohti Mietunvirtaa. Tässä sai taas pienen hengähdyksen, ennen kuin eteemme avautui Rapojärvi. Kajakkien keulat suunnattiin vasemmalle ja jouduimme alkumatkan menemään ikävässä sivutuulessa, mutta Haavistonselän saimme nauttia kauan kaivatusta myötätuulesta ja laskettelimme Salmenkärjen ohi Haukkajärvelle.

Haukkajärvellä kurvasimme heti oikealle, kohti Koskelan siltaa ja –koskea, mikä oli mukava leppoisa virta. Karhulanjärvellä korppien raakkuessa jatkoimme matkaa oikealla ja suuntasimme kohti punaisia mökkejä, joiden oikealta puolelta pääsimme Jyräänkoskelle. Tähän mennessä matkamittariin oli tullut Immasenjärveltä n.22,7 km, Röllänrannasta n.19,2 km, Mankin tuvalta n.11,7 km ja Jaakonsalmesta n.8,7 km.

Jyräänkoskella on seuraava kanto-osuus, mutta opasteet ovat hyvin hämmentävät, joten oli hyvä, että tiesimme, minne piti rantautua. Kosken yläpäässä kurvataan vasemmalle niemen kärkeä hipoen ja rantaudutaan vasemmanpuoleiselle rannalle. Tässä kohtaa on hyvä hieman verrytellä ja ottaa hieman evästä, ennen kantamista.

Jyräänkosken kanto-osuus on hieman haastava, mutta yhteispelillä onnistuu kyllä. Ensin kuljetaan hiekkatietä ylös Jyräänkoskentien varteen, kuljetaan tietä pitkin oikealle, sillan yli, josta heti hypätään oikeanpuoleisen aidan yli ja laskeudutaan jyrkkää alamäkeä kurvaten sillan alle. Kun on kuljettu sillan ali, eteen tuleekin hienot uudet puiset portaat, joiden alapäässä on helppo sujahtaa takaisin kajakkeihin.

Tässä kohtaa saimme huokaista ja olimme jo lähes perillä. Tuuli ei enää meitä kiusannut ja saimme nauttia leppoisasti Jyräänjoen maisemista (kuva). Saimme iloksemme vielä viimeiset kosket ennen Käyrälammelle saapumista. Paaskosken yläpäässä kaksi isoa kiveä kierretään oikealta puolelta ja kaarretaan heti vasemmalle. Jatketaan laskemista keskiviivaa mukaillen, hitaasti jarrutellen ja rauhallisesti ohjaillen.

Kun Paaskosken silta on alitettu, oikealla on kanoottilaituri, Paaskosken laavu ja huussi, jos on vielä taukoa vailla, mutta tässä kohtaa voi melkein jo haistaa Lammenrannan herkut. Viimeiset 2 koskea menee rauhassa laskien ja ohjaillen. Paaskosken alaosuus menee keskilinjan oikealta puolelta, jonka jälkeen kaarretaan Immastenkoskelle ja se menee mukavasti keskilinjaa myöden rauhassa ohjaillen.

Tässä kohtaa saimme huokaista ja olimme jo lähes perillä. Tuuli ei enää meitä kiusannut ja saimme nauttia leppoisasti Jyräänjoen maisemista (kuva). Saimme iloksemme vielä viimeiset kosket ennen Käyrälammelle saapumista. Paaskosken yläpäässä kaksi isoa kiveä kierretään oikealta puolelta ja kaarretaan heti vasemmalle. Jatketaan laskemista keskiviivaa mukaillen, hitaasti jarrutellen ja rauhallisesti ohjaillen.

Kun Paaskosken silta on alitettu, oikealla on kanoottilaituri, Paaskosken laavu ja huussi, jos on vielä taukoa vailla, mutta tässä kohtaa voi melkein jo haistaa Lammenrannan herkut. Viimeiset 2 koskea menee rauhassa laskien ja ohjaillen. Paaskosken alaosuus menee keskilinjan oikealta puolelta, jonka jälkeen kaarretaan Immastenkoskelle ja se menee mukavasti keskilinjaa myöden rauhassa ohjaillen.

Viimeinen loppukiri otetaan Käyrälammella, jossa suuntimaksi otetaan hiekkarannan iso laituri. Kaasu pohjaan ja rannan lähellä voikin jo nähdä Aquaparkin edessä Saimaan Paljun kanoottiparkin. Ei kun kajakit rantaan, nostetaan pukeille, heitetään yläfemmat ja sitten Lammenrantaan palkitsemaan itsensä hienosta suorituksesta, sekä fiilistelemään, miten mahtava reissu tulikaan heitettyä. Tai no me olimme niin myöhään perillä ja piti vielä autot hakea Immasenjärveltä, sekä Kannuskoskelta, joten hypättiin suoraan auton rattiin ja matka jatkui.

Saavuimme Käyrälammelle klo 18:15

Melontaretki Väliväylällä